Kierrettyämme Guggenheim-museon jatkoimme matkaa A8 tietä luoteeseen. Matkalla oli tietenkin taas monta mäkeä, mutkaa ja tunnelikin. Kuvaamaan pystyin vain auton liikkuessa, ei ollut mahdollisuutta pysähtymiseen.
Ja sen jälkeen ajettiin puolisentoistasataa kilometriä ja kierreltiin jossain pikkuteillä. En tiedä enkä löydä syytä kiertelyymme, vaan lopulta sitten saavuimme Asturiasin Ikean parkkipaikalle, jonne jäimme yöksi. Emme siis ilmeisestikään olleet löytäneet muuta paikkaa majoittua. Vaan hyvin meni yö sielläkin.
Tiistai 28.3.
Väsyneenä kuljeskelin takaisin bussipysäkille päin ja kävin levähtämässä Mamberassa.
Hyvissä ajoin pääsin takaisin leirintäalueelle, jossa oli ruoka jo valmiina...
Parin tunnin ajon jälkeen pääsimme pysähtymään Mirador Laredo- nimiselle näköalapaikalle. Kuvasin alhaalla olevaa Laredon kaupunkia ja Biskajan merenlahtea.
Laredon kaupungissa ajelimme kapeita ruuhkaisia katuja, kunnes saimme auton parkkiin lähelle rantaa
 |
| Parque a Los Tres Pescadores... |
Jätimme siis auton ja kävelimme hiekkarannalle. Siellä rohkeampi käveli paljasjaloin, pipo päässä, rohkeasti kohti merta. Kävi hän kastelemassa jalkansa ja ehti pois alta ennen kuin kohti rantaa vyöryvät Biskajan lahden aallot kastelisivat hänet kokonaan.
Parinkymmenen minuutin kuluttua matka jatkui, kunhan ensin ajelimme rantaa myöten vika suuntaan ennen kuin pääsimme Rio de Treto -joen suiston yli jonkin verran etelämpänä.
Ajo jatkui noin 40 km N634 -tietä länteen päin, kun bongasin päiväpalan aikaan tavernan tien laidassa, Tabern La Traba. Rohkeasti sisään ja osasin tilata "2 bocadillos y una copa de vino y te'. Nälkä lähti ja paikallinen viini oli ihan kelvollista juoda keskellä päivää kuskin paheksuvan katseen alla.
Ja sen jälkeen ajettiin puolisentoistasataa kilometriä ja kierreltiin jossain pikkuteillä. En tiedä enkä löydä syytä kiertelyymme, vaan lopulta sitten saavuimme Asturiasin Ikean parkkipaikalle, jonne jäimme yöksi. Emme siis ilmeisestikään olleet löytäneet muuta paikkaa majoittua. Vaan hyvin meni yö sielläkin.
Maanantai 27.3.
Aamusta oli pikkusen vaikeuksia, hupiakku oli tyhjä. Eipä muuta kuin etsimään paikkaa, josta voisimme ostaa uuden tilalle. Ja aika pian löytyikin First Stop, jossa mukavasti pientä maksua vastaan vaihtoivat autoomme uuden hupiakun liki kahden tunnin seisauksella.
Ja matka jatkui länteen päin. Kun vältimme A8-moottoritietä, niin sitten ajelimme mutkaista N632a-vuoristotietä, joka kyllä on hyväkuntoinen ja ihan ajettava.
Aika hidasta oli ajo, koska tunnin ja vain 46 km jälkeen tankkasimme. Vielä yksi pysähdys Lidlissä ja illaksi pääsimme Lugoon, jossa Centro de saude Castro Ribeiras do Leassa oli pieni markaparkki, jossa oli veden tyhjennys ja täyttö, ilmainen ja rauhallinen koulun vierellä.
Pari tuntia ajettuamme, puolen päivän jälkeen, pysähdyimme pienen kirkon ja hautausmaan vierailun ajaksi tienposkeen.
 |
| A Igrexa, Ordes, A Coruna |
Matkalla näimme paljon istutettuja eukalyptuspuita ja -metsiköitä.
Hyvissä ajoin iltapäivällä saavuimme yhteen odotetun matkakohteen, Santiago de Compostelan, leirintäalueelle, Lavacolla Camper Park Santiago.
Leirintäalue oli ihan tien vieressä, me saimme rauhallisen paikan alueen taka-osasta. Sosiaalitilat olivat siistit, ja lajittelu+vesihuolto asiallisesti järjestetty. Pesin muutaman koneellisen pyykkiä, joka kuivui ulkona oikein kivasti.
Keskiviikko 29.3.
Aamulla normaali herätys, aamiainen ja jo puolenpäivän aikaan olin bussissa. Määränpäänä oli Santiago de Compostela, pyhiinvaellukseni pää.
Kävelin vanhoja katuja ihmetellen oikeita pyhiinvaeltajia, joita oli tietysti nähty matkan varrella luoteisessa Espanjassa jo moniakin.
Ja vihdoin saavuin Praza da Quintana de Vivosille ja näin 1000-luvulta olevan katedraalin.
Pienen pääsymaksun maksettuani menin muiden jonottajien kanssa sisälle valtavaan tilaan, jossa riitti katselemista ja kuvaamista liki kahden tunnin ajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kaikista kommenteista, kiitos...